Kuka hoitaa tuotantoeläimiä Suomessa
Tuotantoeläinten hoito on Suomessa pitkälti kunnaneläinlääkärin vastuulla. Eläinlääkintähuoltolain mukaan kuntien on järjestettävä alueellaan peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellinen eläinlääkäriapu kaikille eläimille, eli myös naudoille, sioille, lampaille, vuohille, hevosille ja siipikarjalle. Aluehallintovirastot valvovat järjestämistä, ja Ruokavirasto vastaa eläintautien ja eläinlääkkeiden käytön valvonnasta.
Kunnan rinnalla toimii yksityisiä hevosklinikoita ja tuotantoeläimiin erikoistuneita ambulatorisia eläinlääkäreitä. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on ainoa eläinlääkäreitä Suomessa kouluttava yksikkö. Sillä on hevossairaala Viikissä ja tuotantoeläinyksikkö Mäntsälän Saaressa. Vaikeimmat hevostapaukset lähetetään usein juuri Viikkiin tai suuriin yksityisiin hevossairaaloihin.
Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomen harvaan asutuilla alueilla yksi kunnaneläinlääkäri voi hoitaa samana päivänä poron, lypsylehmän ja koiran. Utsjoella tai Savukoskella välimatkat tilalle voivat olla 80-150 kilometriä. Se vaikuttaa sekä odotusaikaan että laskuun.
Tuotantoeläinten eläinlääkäripalvelut eläinlajeittain
Naudat ja siat. Ammattimaisilla tiloilla tärkein palvelu on terveydenhuoltoeläinlääkäri, joka tekee tilan kanssa sopimuksen ja käy tilalla säännöllisesti. Eläinten terveys ETT ry:n ylläpitämät Naseva (naudat) ja Sikava (siat) ovat terveydenhuollon seurantajärjestelmiä. Niissä kirjataan käynnit, tautitilanne ja lääkitykset. Nasevassa käynti tehdään vähintään kerran vuodessa, ja monet meijerit ja teurastamot edellyttävät järjestelmään kuulumista.
Lampaat ja vuohet. Pienten lammaskatraiden ongelmana on usein se, ettei omistajalla ole vakituista eläinlääkäriä ennen ensimmäistä hätätilannetta. Tyypillisiä syitä käynteihin ovat vaikeat karitsoinnit, sorkkavaivat, sisäloiset ja ummetus- tai juoksutushäiriöt. Lampaille ja vuohille on olemassa vapaaehtoisia terveysvalvontaohjelmia, joihin kannattaa tutustua jos eläimiä myydään eteenpäin.
Hevoset. Hevosen perusterveydenhuolto eli rokotukset, hammashoito ja madotukset hoidetaan useimmiten tallille tulevan eläinlääkärin kanssa. Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa hevosen rokotuksista ja madotuksista. Ontumatutkimukset, kuvantaminen ja ähkyleikkaukset vaativat klinikan.
Kanat ja muu siipikarja. Kaupallisilla siipikarjatiloilla on pakollinen salmonellavalvonta. Pihakanalan pitäjälle tärkein tieto on, että kanat on rekisteröitävä Ruokaviraston eläintenpitäjärekisteriin parven koosta riippumatta, myös kolmen kanan omakotiparvi.
Käytännön esimerkki: poikimahalvaus aamuyöllä
Lypsylehmä on poikinut illalla ja makaa aamuyöllä parressa nousematta. Kokenut karjanhoitaja tunnistaa poikimahalvauksen eli kalsiumin puutteen oireet: kylmät korvat, velttous ja pää käännettynä kylkeä vasten. Tila soittaa kunnan päivystysnumeroon, ja eläinlääkäri tulee naapurikunnasta 40 minuutissa.
Hoito on usein nopea ja lehmä voi nousta jo tunnin sisällä. Viivyttely muuttaa tilanteen nopeasti, koska makuulle jäänyt nauta saa helposti lihasvaurioita. Toimintaohje on siksi yksinkertainen: makaavasta naudasta, vaikeasta poikimisesta tai ähkyoireisesta hevosesta soitetaan heti, ei vasta aamulla.
Myytti: ”Hevonen on lemmikki, eikä tuotantoeläinten lääkesäännöt koske sitä”
Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä. EU-säädöksissä hevonen on lähtökohtaisesti elintarviketuotantoeläin, vaikka sitä ei koskaan aiottaisi teurastaa. Jos hevospassiin ei ole merkitty, että hevonen on pysyvästi suljettu pois elintarviketuotannosta, eläinlääkäri voi käyttää vain tuotantoeläimille sallittuja lääkkeitä ja hänen on noudatettava varoaikoja.
Merkintä vaikuttaa käytännössä siihen, mitä lääkkeitä hevoselle voidaan antaa. Se on lopullinen, eikä sitä voi myöhemmin perua. Asia kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa jo ennen ensimmäistä vakavaa sairautta.
Kanoista liikkuu vastaava myytti: ”kanoja ei voi lääkitä”. Lääkittävissä on, mutta kanoille hyväksyttyjä valmisteita on vähän ja munilla on varoaika. Pihakanalan munia ei saa syödä lääkityksen aikana ilman eläinlääkärin ohjetta.
Mitä tuotantoeläimen eläinlääkäri maksaa
Hinnat vaihtelevat kunnittain ja vastaanotoittain, joten alla olevat summat ovat vain suuntaa antavia. Kunnaneläinlääkärin lasku koostuu yleensä käyntimaksusta, toimenpidepalkkiosta, lääkkeistä ja matkakuluista. Päivystysaikaan palkkio on korkeampi.
Tavallinen tilakäynti yhden naudan sairauden takia maksaa usein 80-200 €. Vaikea poikiminen tai keisarinleikkaus naudalla voi nousta 300-600 euroon. Hevosen perusrokotuskäynti tallilla on tyypillisesti 60-120 € hevoselta, kun taas ähkyleikkaus klinikalla maksaa helposti 4 000-8 000 €. Hevosilla hevosvakuutuksen kattavuus vaikuttaa siksi suoraan siihen, mitä hoitovaihtoehtoja omistaja voi valita.
Ammattitiloilla terveydenhuoltosopimus on käytännössä myös taloudellinen ratkaisu. Säännöllinen seuranta tulee halvemmaksi kuin yksittäiset hätäkäynnit ja tuotannon menetykset.
Yleisimmät virheet tuotantoeläinten hoidossa
Toistuvat virheet liittyvät harvoin tietämättömyyteen eläimestä. Useammin ne johtuvat järjestelyistä, joita ei ole hoidettu etukäteen:
- Päivystysnumeroa ei ole tallennettu. Monissa kunnissa yöpäivystys on yhteinen usean kunnan kanssa, ja numero vaihtuu. Se kannattaa tarkistaa kunnan sivuilta ja kiinnittää navetan tai tallin seinälle.
- Lääkekirjanpito laiminlyödään. Tuotantoeläimille annetut lääkkeet ja varoajat on kirjattava. Maidon tai lihan päätyminen ketjuun varoajan aikana on vakava rikkomus.
- Odotetaan aamuun. Makaava nauta, karitsointi joka ei etene 30-60 minuutissa ja kipeä hevonen ovat tilanteita, joissa tunnitkin ratkaisevat.
Mökkiläisillä on oma erityispiirteensä. Kesälampaat tai -kanat ovat lomapaikkakunnalla, jossa omistajalla ei ole valmista eläinlääkärisuhdetta. Ennen kesää kannattaa selvittää, kuka paikkakunnalla hoitaa tuotantoeläimiä. Myös kunnaneläinlääkärille voi soittaa etukäteen.
Milloin standardiohje ei päde
Helposti leviävän eläintaudin epäily, esimerkiksi äkillinen joukkokuolleisuus siipikarjassa lintuinfluenssakauden aikana, ei ole tavallinen päivystystilanne. Siitä on eläintautilain mukaan ilmoitettava viipymättä kunnaneläinlääkärille. Eläimiä ei saa siirtää eikä kuolleita eläimiä viedä klinikalle omin päin.
Hevosklinikka voi pyytää kuljettamaan kipeän hevosen suoraan sairaalaan, jos klinikka on lähellä ja hevonen pystyy kulkemaan. Naudalle sama ratkaisu toimii harvoin, joten nautaa hoidetaan lähes aina tilalla.
UKK
Onko kunnaneläinlääkärin pakko tulla tilalle yöllä?
Kunnan on järjestettävä kiireellinen eläinlääkäriapu ympäri vuorokauden, myös tuotantoeläimille. Käytännössä päivystävä eläinlääkäri arvioi puhelimessa kiireellisyyden ja sen, tarvitaanko tilakäyntiä heti.
Tarvitseeko pihakanalan omistaja eläinlääkäriä?
Kanat on rekisteröitävä, ja sairauksien tai joukkokuolemien yhteydessä on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Kaikki eläinlääkärit eivät hoida kanoja, joten soveltuva vastaanotto kannattaa selvittää ennen ongelmia.
Voinko itse antaa tuotantoeläimelle lääkettä?
Vain eläinlääkärin ohjeen mukaan. Hän voi luovuttaa lääkkeitä tilalle määräämäänsä hoitoon, mutta käyttö ja varoajat on kirjattava. Antibiootit ovat aina reseptilääkkeitä.
Yhteenveto: hoida eläinlääkärisuhde kuntoon etukäteen
Tuotantoeläinten hoito Suomessa nojaa kunnaneläinlääkäreihin, terveydenhuoltosopimuksiin ja muutamiin erikoistuneisiin klinikoihin. Paras hetki etsiä eläinlääkäri on ennen ensimmäistä hätätilannetta. Selvitä alueesi kunnaneläinlääkäri, päivystysnumero ja lähin hevos- tai tuotantoeläinklinikka. Vertailun alueen eläinlääkäreistä voi tehdä paikkakunnittain.
Tämä artikkeli on yleistä tietoa, eikä se korvaa eläinlääkärin tutkimusta. Jos eläin ei nouse, hengittää vaikeasti, vuotaa voimakkaasti tai epäilet myrkytystä, ota heti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin.